Syksy 2012 ja suunta kohti Saksaa ja Berliiniä.
Lähtö Salosta torstai-aamuna 6.9. jo klo 3.45
Aikaisesta lähtöhetkestä huolimatta matka sujui mukavasti Air Berliinin koneella. Saavuttuamme perille maistoimme heti ensimmäiset Saksan mallakset. Maku todettiin asiaankuuluvaksi. Ostimme saman tien kahden päivän joukkoliikenneliput, joilla sai matkustaa vapaasti niin Berliinin metrolla, junalla kuin linja-autollakin. Bussi vei meidät turvallisesti perille Mercure Hotel Chateau Berliiniin, Knesebeckstrasselle. Koska kello ei ollut vielä kymmentäkään, jätimme rensselit respaan ja suuntasimme kohti kaupunkia. Ja sitähän riitti reilusti joka suuntaan.
Kaupunkikierros turistibussilla antoi jonkinlaisen käsityksen, minkälaisesta kylästä oli kysymys. Berliinin muurista oli jäljellä muutamia pätkiä, vaikka myynnistä olevasta muuririhkamasta saattoikin päätellä, että muurin palasia oli tähän mennessä ehditty myydä ainakin puolen tusinan muurillisen verran. Pala muuria on kuitenkin hieno muisto Saksan reissulta, vaikkei ihan aitoa tavaraa olisikaan.
Berliinin olympiastadion oli yksi jo etukäteen harkittu vierailukohde. Olihan Hitler aikoinaan järjestänyt suureelliset olympiakisat kyseisellä areenalla. Natsien tavoitteena oli näyttää muulle maailmalle, kuinka ylivertaista arjalainen kansa on verrattuna muihin kansoihin. Hyvin suunniteltu spektaakkeli meni pilalle, kun musta mies Amerikasta, Jesse Owens, nappasi natsien nenän edestä neljä kultamitalia. Jos kohta Owens nöyryyttikin natseja, myös kotimaassa Amerikassa häntä odotti tyly kohtelu. Silloin elettiin jyrkän rotuerottelun aikaa ja amerikkalainen olympiasankari sattui olemaan aivan väärän värinen.
Hyvin ei päättynyt Vatsakerhonkaan vierailu olympiastadionilla. Portilla päättäväisen oloinen rouva esti pääsymme olympian pyhättöön. Berliinissä järjestettiin juuri tuona viikonloppuna ilotulituksen avoimet Saksanmestaruuskilpailut. Pommeja viriteltiin paikoilleen jo aamuvarhaisella, eikä Vatsakerholla ollut mitään asiaa stadionille. Maanittelusta ja pienestä lahjontayrityksestä huolimatta ovet eivät auenneet ja jouduimme tyytymään kisapaikan ulkopuoliseen tarkasteluun. Onneksi sentään parkkialueen kioski oli auki, joten pääsimme huuhtelemaan stadionpettymyksemme alas kurkusta.
Berliini on hieno kaupunki ja berliiniläisetkin ihan sietoisaa kansaa. Se on aina hyvä merkki, kun osataan arvostaa hyvää olutta ja tuhtia ruokaa. Vatsakerhokin kokeili kevyttä saksalaista kenttälounasta, nimeltään Berliner Eisbein mit sauerkraut. Vapaasti suomennettuna kyseessä on ylikypsä siansorkka hapankaalilla ryyditettynä. Pikemminkin kyseessä on sian reisi, siksi paljon lihaa ja läskiä annokseen sisältyi. Tuhtia oli ja täyttävää, niin ja hyvän makuista.
Saksan juottoloissa on hauska perussääntö. Jos asiakas juo tuoppinsa tyhjäksi, se tarkoittaa automaattisesti uutta tilausta. Yhden oluen paussihetkestä tulikin vähän pitempi, kun tarjoilija kantoi pöytään toiset isot tuopposet vaahtoavaa. Mikäpäs siinä, sen hilpeämmissä tunnelmissa jatkui kaupunkikierros. Saimme vinkin, että jos juo tuopin tyhjäksi, se pitää laittaa kumolleen. Silloin tarjoilija ymmärtää, että asiakas ei halua enää enempää. Hieno oppia uusia kikkoja, mutta hyötyä siitä ei ollut. Seuraavassa kuppilassa tuopin kumolleenlaittaminen tarkoittikin uutta tilausta, mutta kyllä me siitäkin selvisimme…
Syksy 2012 saatiin mukavasti käyntiin. Kaikki palasivat terveinä kotitanhuville yhtä kokemusta rikkaampina. Peli-illat alkoivat saman tien ja talvi tahkotaan perjantaireeneissä ja nautitaan kavereiden verkkosyötöistä. Nehän merkitsevät aina yhtä lisäeuroa seuraavan reissun matkakassaan.