Bukarest näytti parhaat kasvonsa. Vaikka matkamme ajankohta oli 3. – 6.9., lämpöä oli yli 30 astetta ja aurinko paistoi. Kulkukoiria piti olla puoli miljoonaa ja kerjäläisiä kadut väärällään. Kumpiakaan ei montaa nähty. Rakennusten julkisivut olivat osittain ränsistyneitä, mutta kaikenkaikkiaan kaupunki oli siisti ja viihtyisä paikka lomailla.
Loman alku ei mennyt täysin putkeen. Finnair sössi osan matkatavaroista Helsingin kentälle. No kaikilla ei siis ollut vaihtovaatteita ja puuttuipa eräältä kerholaiselta tuikitärkeät päivittäin otettavat lääkkeetkin. Mutta ei hätää, respassa meitä odotti kaikkien alojen erikoisasiantuntija, Mister Michael.
Ei ollut sellaista ongelmaa, johon Michael ei olisi vastannut aidolla riikinromanianenglannillaan ”It’s not a problem”. Reseptilääkkeiden hankkiminen ilman reseptiä ei Bukarestissa ole mikään ongelma. Varsinkaan kun matkaan sattuu mister Michael. Hän ohjasi lääkkeentarvitsijan apteekkiin ja ”potilaan” muistilistan perusteella avattiin tarpeellinen määrä lääkepurkkeja ja kasattiin muutaman päivän tarve pillereitä. Kätevästi painopakkauksia leikkelemällä sopivat annokset saatiin kasaan ja lomailu saattoi jatkua. Kustannuksetkin olivat nimelliset. Apteekin neitikin näytti osaavan hommansa, koska mitään sivuvaikutuksia ei jälkeenpäinkään raportoitu. Matkatavaratkin ilmeistyvät hotellin respaan jo toisena lomapäivänä. Michael oli jatkuvassa puhelinyhteydessä lentokentälle ja vaati nopeaa palvelua. Ja niinpä hotellin eteen ilmestyi taksi, joka toi puuttuvat pakaasit tarvitseville.
Ceasescun linna oli juuri sellainen kuin osasi odottaakin. Järjetön rakennuskompleksi, joka kätki sisäänsä mm. yli 400 valtavaa kattokruunua, kymmeniä isoja halleja, yli 1000 huonetta ja yhteensä noin 365.000 neliömetriä. Tilaa oli siis riittävästi isommallekin lapsiperheelle. Se Vatsakerholaisia tietenkin kummastutti, että silmiin ei sattunut yhtään saunaa. Hulluja nuo diktaattorit!